Tasa-arvoinen päättöarviointi ei ole tae tasa-arvoisesta koulusta

Viime viikolla opettajakuntaa ilahdutti Opetushallituksen päätös laatia kriteerit arvosanan 8 lisäksi päättötodistuksen arvosanoille 5, 7 ja 9. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa peruskoulunsa päättävien yhdeksäsluokkalaisten arvosanat eri kouluissa vastaavat paremmin heidän osaamistaan. Valitettavasti matematiikan osalta todellinen ongelma kuitenkin on, että liian monella osaamista ei yksinkertaisesti ole.

 

Helsingin Sanomien (2.11.18) haastattelussa OAJ:n perusopetuksen erityisasiantuntija Jaakko Salo toteaa, kuinka opettajat kaipaavat yhtenäisiä kriteerejä erityisesti arvosanalle 5. Jos minimitasoa ei saavuteta, on koulu velvoitettu tukitoimiin. Onko Salo tietoinen, kuinka massiivisista tukitoimista matematiikan osalta olisi kyse, jos arvosanat todella saataisiin vastaamaan osaamista? Siinä vaiheessa, kun oppilaat ovat käyneet 12 vuotta koulua neljä prosenttia heistä on toisluokkalaisen tasolla ja liki joka viides maksimissaan viidesluokkalaisen tasolla (Metsämuuronen, 2017).

 

Se, että perusopetuksen päättöarvioinnista pyritään tekemään tasa-arvoisempaa ei ratkaise sitä ongelmaa, että perusopetuksen pitäisi olla tasa-arvoisempaa. Valtioneuvoston julkaisu (2018) puhuu karua kieltä siitä, kuinka Suomessa on kolme kertaa isommat erot matemaattisten aineiden osaamisessa luokkien välillä kuin esimerkiksi Norjassa tai Ruotsissa. Tuloksien taustalla on TIMSS 2011-tutkimus, joka erottelee myös oppilaiden luokat toisin kuin PISA. Valtioneuvoston julkaisu osoittaa huolen koulun systemaattista rakennetta kohtaan. Matematiikan oppimistulosten kannalta sillä ei niinkään ole väliä, mihin kouluun oppilas menee, mutta sillä on väliä, mille luokalle oppilas koulussa menee. Meillä harrastetaan jo alaluokilta lähtien kovin kyseenalaista oppilasvalintaa koulujen sisällä, joka saattaa selittää oppilaiden osaamiseroja jopa kotitaustaa enemmän. Näistä valinnoista näyttäisivät kärsivän erityisesti pojat.

 

Olemme epäonnistuneet arvioinnissa, mutta emme ensisijaisesti siinä mielessä, mitä Opetushallituksen korjausliike antaisi ymmärtää. Perusopetuslain mukaan arvioinnilla on pyrittävä ohjaamaan ja kannustamaan opiskelua sekä kehittämään oppilaan edellytyksiä itsearviointiin. Niin perusopetuslaki kuin uusi opetussuunnitelmammekin painottaa formatiivista arvioita. Formatiivinen arviointi on oppimista varten, ei oppimisen arvostelua varten. Tärkeää on kysyä, kuinka voin auttaa oppilasta arvioimaan omaa osaamistaan ja kehittämään sitä saamansa palautteen perusteella. Kysymys on oppimisen kannalta keskeinen, koska parhaiten opinnoissaan menestyvät oppilaat, jotka osaavat itse arvioida omaa osaamistaan suhteessa saavutettavana olevaan tavoitteeseen.

 

En väitä, etteikö eri opettajien arvioinnin yhteismitallisuus olisi tavoittelemisen arvoista. Mutta onko tämä sitä, jota etupäässä arvostamme? Onko pyrkimyksenämme mitata paremmin sitä mitä arvostamme, vai mittaammeko vain yksinkertaisesti sitä, mitä on helppo mitata ja lopulta arvostamme sitä, mitä pystymme mittaamaan? Jotta arviointia kehitettäessä huomio kiinnittyisi vahvemmin siihen, mitä arvostamme, on kysyttävä, mitä pyrimme arvioinnilla saavuttamaan. Onko tämä tavoite yhtenevä sen ajatuksen kanssa, mitä on hyvä koulutus? Ajatus hyvästä koulutuksesta liittyy kokemuksellisuuteen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Olemme onnistuneet vain ja ainoastaan, jos kokemus matematiikan oppimisesta on positiivinen.

 

Lopuksi haluan mitä nöyrimmin kiittää kunniasta tulla valituksi vuoden 2019 matemaattisten aineiden opettajaksi. Vuoden aikana tulen puhumaan erityisesti koulun muutoksen, formatiivisen arvioinnin, vahvan eriyttämisen ja heterogeenisten oppilasryhmien puolesta. Saadessaan tasoistaan haastetta matemaattisesti innostuneet oppilaat edistävät oppimismyönteisen oppimisympäristön muodostumista. Esimerkillään he näyttävät muille, mitä on matemaattinen osaaminen. Se on kykyä haastaa itseään, tehdä virheitä, kysyä sekä kykyä olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Hyvin vahva näkemykseni on, että matemaattisesti innostuneita oppilaita ei pidä eriyttää vahvasti ylöspäin ainoastaan heitä itseään varten vaan koko oppivaa yhteisöä varten.

 

Marika Toivola

Vuoden 2019 matemaattisten aineiden opettaja

 

www.flippedlearning.fi

www.mrstoivola.puheenvuoro.uusisuomi.fi