Opetussuunnitelma on koulun perusasiakirja. Siinä voidaan kertoa miksi, milloin, kenelle ja miten koulua pidetään. Suomessa asia on järjestetty niin, että lait ja asetukset antavat hallinnolliset suuntaviivat, valtioneuvosto päättää tuntijaossa oppiaineista ja opetusmääristä ja Opetushallitus laatii kehysasiakirjan, jota kutsutaan opetussuunnitelman perusteiksi. Varsinaisesti opetussuunnitelman laatiminen jätetään opetuksen järjestäjän, siis kunnan tai koulun vastuulle.
Opetussuunnitelman perusteissa kuvataan lyhyesti oppimistavoitteet ja pääkohdin keskeiset sisällöt. Paikallisesti ratkaistavaksi jää siten, mitä kunakin vuonna oppilaille opetetaan ja mitä oppilaiden oletetaan oppivan. Monet pitävät tämän suomalaisen opetussuunnitelmakäytännön puutteena sitä, että valtakunnallisesti ei avata opettajan avuksi sitä, milloin ja miten olisi hyvä opettaa. Monissa maissahan kansalliseen opetussuunnitelmaan sisältyy tai sitä seuraa erillisinä ohjeina suuri määrä pedagogista ja didaktista materiaalia.
Paikalliset kirjoitetut opetussuunnitelmat seuraavat usein opetussuunnitelmien perusteiden mallia. Opetussuunnitelman pedagoginen anti jää silloin hyvin vähäiseksi. Tästä seuraa suuri pedagogisen koulutuksen tarve. Monien muiden toimijoiden ohella MAOL tarjoaa sitä julkaisuissaan ja koulutuspäivillään. Lisäksi MAOL tarjoaa suunnittelutukea sekä opetussuunnitelmien laatimiseen että paikallisen koulutuksen järjestämiseen.






