Mitä kerhoissa tehdään?

”Charlie ja enkelit”, naureskeltiin Raumalla, kun paikalliskerhon hallitus vuodelle 2018 oli valittu. Stereotypioita sisältävät kokkapuheet loppuivat kuitenkin melko nopeasti, kun todettiin että asialla ei ole merkitystä: on yhdentekevää, minkälainen on paikalliskerhon hallituksen sukupuolijakauma. Tärkeämpinä asioina nähtiin se, että hallituslaisia olisi mahdollisimman monesta koulusta, olisi sekä lukion että yläkoulun opettajia ja vielä muualtakin kuin kaupungista, syrjäseuduilta. Ennen kaikkea tärkeänä pidettiin sitä, että hallitukseen saatiin innostunutta ja tekemiseen sitoutunutta porukkaa.

 

Paikalliskerhon hallituksen tärkein tehtävä on järjestää toimintaa jäsenistölle. Tämä on haastavaa. On käytävä arvokeskustelua siitä, kuinka suuren osan toiminnasta on hyvä olla koulutusta. Tarvitaanko viihdettä ja virkistystä ollenkaan? Tai tarvitaan tietysti, mutta onko MAOL-kerhon tehtävä järjestää sitä? Mikä on vastuullista rahankäyttöä? Näihin kysymyksiin ei yhtä ainoaa vastausta ole, ja siksi onkin hyvä, jos vastauksia etsimässä on mahdollisimman monipuolinen hallitus.

 

Itse periaatteessa kannatan yhdistystoiminnassa, kuten elämässä yleensäkin, kultaisen keskitien kulkemista. Pidän ehdottoman tärkeänä koulutusten ja yritysvierailujen järjestämistä, mutta on yhtä lailla tärkeää tutustua ja verkostoitua. Sijansa on siis viihteelläkin. Jos kuitenkin pitäisi näistä yhdistystoiminnan kulmakivistä valita vain yksi, äänestäisin virkistäytymistä poistettavaksi.

 

Suomi on edelleen yhdistysten luvattu maa. MAOL-kerhojen hallitusten organisoimat tapahtumat joutuvat siis kilpailemaan jäsentensä vapaa-ajasta lukuisien muiden toimijoiden kanssa. Tarjotun ohjelman pitääkin olla kiinnostavaa ja laadukasta. Ja ennen kaikkea: sen pitää olla sellaista, jota muut eivät tarjoa. Sellaista, josta meillä on erityisosaamista. Olen ollut huomaavinani, että kerhon tarjoama asiapitoinen ohjelma ilman erikoishoukuttimia riittää saamaan ihmisiä liikkeelle. Moni tuntuu ajattelevan, että keilailemaan ja elokuviin voi mennä missä seurueessa hyvänsä, mutta opetussuunnitelmauudistusta on kiva pähkätä juuri lajitoverien kanssa.

 

Aktiivisen paikallistoimijan voi joskus vallata uupumus. Tuntuu että mikään ei riitä. On järjestetty sitä ja tätä. Ideat loppuu ja jäsenistö ei vaan innostu. Silloin on hyvä istahtaa hetkeksi ja palauttaa mieleensä juuri tämän yhdistyksen olemassaolon tarkoitus ja keskittyä siihen. Uskallan sanoa, että mikäli tarkoitusta ei löydy, on yhdistys syytä lopettaa. Uskallan siksi, että olen vakuuttunut siitä, että MAOL-kerhoilla on paikka suomalaisten yhdistysten joukossa. On sellaista, jota vain me teemme.

 

 

Tarja Ihalin