Kemian opettajaopiskelijan mietteitä

Opiskelen nyt viidettä vuotta Kumpulan kampuksella Helsingin yliopistossa matemaattisten aineiden opettajaksi. Pääaineenani on kemia, ja sivuaineina minulla on fysiikka ja matematiikka. Valmistuessani minulla tulee olemaan siis pätevyys kaikkien kolmen aineen opettamiseen.

 

Opiskelu täällä Kumpulassa on hyvin yhteisöllistä ja laskuharjoitustehtäviä pääsee tekemään aina jonkun kanssa yhdessä. Myös opiskelutilamme mahdollistavat hyvin yhdessä opiskelun, koska esimerkiksi kemialla 4. kerroksessa on laskupaja, jonne voi mennä porukalla laskemaan, tai sitten voi vain linnoittautua kemian opettajankoulutusyksikön sohville tekemään tehtäviä. Kursseilla on usein myös ryhmätöitä, joissa pääsee pohtimaan porukalla luonnontieteiden opettamisen keskeisiä aiheita ja suunnittelemaan omia oppimiskokonaisuuksia.

 

Hauskinta täällä opiskelussa on ollut monipuoliset opetusmenetelmät. Tietenkin kursseilla on paljon myös perinteisiä luentoja, mutta ne sisältävät usein myös aktivoivia tehtäviä ja kurssit sisältävät perinteisten harjoitusten lisäksi myös vertaisarviointia, esseitä ja laboratoriotöitä. Tiedekunnassamme myös tutkitaan ja kehitetään paljon opettamista ja gradua tehdessä voi päästä mukaan tekemään tutkimusta juuri sen oman aineen opettamisesta.

 

Yliopistossa on myös hienoa, kuinka omiin opintoihin pääsee vaikuttamaan antamalla palautetta tai osallistumalla päätöksentekoon opiskelijajärjestöjen tai työryhmien kautta. Näissä olen oppinut paljon tulevaisuuden työelämässä tarvittavia taitoja ja tietoja kokouskäytännöistä, vaikuttamisen keinoista ja verkostoitumisesta.

 

Matemaattisten aineiden opettajaksi opiskellessa on hienoa, kun työelämässä tarvittavia pedagogisia taitoja päästään harjoittelemaan jo ensimmäisestä vuodesta lähtien. Opettajaksi kasvamista on siis minun kohdalla nyt tapahtunut jo viisi vuotta. Joku voisikin ajatella minun olevan valmis opettaja ja että osaan kaiken. Todellisuudessa saan kuitenkin varautua elinikäiseen oppimiseen, johon meitä täällä yliopistossakin on koulutettu. Paljon olen kursseilta ja harjoittelusta saanut työkaluja atomimallien opettamiseen ja sähkömagnetismin havainnollistamiseen, mutta tekemällä oppii kaikkein parhaiten.
Ja toisaalta, opettamisessa kuitenkin kaikkein tärkeintä on ihmisten kohtaaminen, eivät matemaattiset mallit tai käsitteiden ymmärtäminen.

 

Kaisa Väätäinen

Kemian aineenopettajaopiskelija