Fysiikan opettajana digiajassa

Fysiikan ylioppilaskoe järjestetään tänä keväänä viimeistä kertaa paperikokeena. Tätä historiallista hetkeä olen odottanut jo pitkään. Kirjattuani kynällä viimeiset pisteet arviointilomakkeeseen olen valmis uuteen. En aio jäädä haikailemaan paperien perään.

 

Lukion opetussuunnitelman perusteet 2003 olivat hyvä alku digiajalle. Fysiikan kursseilla on ollut luontevaa käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa opiskelun tukena ja erilaisten tuotosten laatimisessa. Digitaaliset tietovarannot ovat vuosien varrella siirtyneet luokan ainoasta tietokoneesta opiskelijoiden taskuissa kulkeviin laitteisiin. Ylioppilaskokeiden vaiheittainen digitalisoituminen on tehnyt kannettavista tietokoneista lukiolaisten arkipäiväisen työvälineen. Teknisten apuvälineiden käyttö ei enää riipu atk-luokan varaustilanteesta.

 

Elokuussa 2016 käyttöön otetun uudistetun opetussuunnitelman mukaan tieto- ja viestintäteknologiaa käytetään muun muassa mallintamisen välineenä, tutkimusten tekemisessä ja tuotosten laatimisessa. Digitaalisen ylioppilaskokeen koejärjestelmä ja siinä käytössä olevat ohjelmat asettavat joitakin reunaehtoja, mutta niihin ei kannata jäädä kiinni. Koejärjestelmä kehittyy ja ohjelmat muuttuvat. Oleellista on opettaa fysiikalle tyypillinen esitystapa digitaalisessa muodossa ja taitoja, jotka ovat hyödyllisiä myös ylioppilaskokeen jälkeen.

 

Lukion fysiikan opetus ei voi olla pelkkää digiä, koska opetuksen lähtökohtana ovat ympäristöstä tehdyt havainnot. Luonnontieteen luonne ja luonnontieteelle ominainen ajattelu avautuvat opiskelijoille kokeellisen työskentelyn kautta. Perinteisten kokeellisen työskentelyn välineiden rinnalla on 90-luvulta alkaen käytetty tietokonemittauksia. Kaikkea ei mitata koneella, mutta mittaustulosten analysoinnissa hyödynnetään monipuolisesti eri ohjelmistoja. Työraportit kirjoitetaan yksin tai yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa pilveen.

 

Langaton tietoverkko on muuttanut ratkaisevasti kurssien oppimisympäristöä. Vaikka päällisin puolin moni asia näyttää luokassa samalta kuin ennen, olemme oppitunneilla osa maailmanlaajuista tiedon ja viestinnän verkkoa. Informaatiotulvan keskellä on opittava keskittymään oppimistavoitteiden kannalta merkityksellisiin asioihin. Luokkatilan lisäksi työskennellään digitaalisissa oppimisympäristöissä, joissa voidaan olla mukana eri aikoina eri paikoista.

 

Fysiikan opettajana en ole tehnyt digiloikkaa. Olen vain elänyt siinä ajassa, jossa maailma on. Tiede ja tekniikka kehittyvät, joten tulevaisuudessa opetan uusia asioita ja käytän uusia välineitä. Muutosten keskellä pysyväksi jää fysiikka luonnontieteenä.

 

Riitta Salmenoja
Lukion fysiikan ja matematiikan lehtori