Blogi Ammatillinen matikka MAOL-piiriin ja maailmalle

Toimin matemaattisten aineiden opettajana ja erityisopettajana Stadin ammattiopistossa, Vallilassa. Viime viikolla vierailin yhdessä parin muun ammatillisen koulutuksen opettajan kanssa MAOL:n toimistolla – kiitos kutsusta vielä! Ammatillista koulutusta ollaan ottamassa mukaan MAOL:n toimintaan uudella tavalla, esimerkiksi kuuluisiin MAOL:n taulukoihin on ajatus sisällyttää myös ammatillisen koulutuksen näkökulmaa ja muutenkin tuoda ammatillista koulutusta ja matematiikkaa enemmän mukaan MAOL:n toimintaan.

 

Uutta kiinnostusta ammattiopiskelijoiden matikantaitoja kohtaan

 

Ammatillisessa koulutuksessa(kin) on monenlaista muutosta ja myllerrystä menossa, se tiedetään. Myös ammatillisesta matikasta ajankohtaisia jutunjuuria riittää, jo eri ammattialojen myötä. Aihepiiristä onkin suunniteltu juttusarjaa Dimensio-lehden seuraaviin numeroihin.

 

Tavoitteena ammattiopiskelijoiden matemaattisen perustaitojen parantaminen

 

Huomion kiinnittämiseen ammatillisen koulutuksen matematiikan opetukseen löytyy syitä: Suuri joukko nuoria ja aikuisia aloittaa opinnot tai opiskelee ammatillisessa koulutuksessa. Tukea tällä saralla tarvitaan, ja samoin näkökulmia ja konkretiaa siihen, kuinka uudenlaisessa oppimisympäristössä edettäisiin oikeisiin suuntiin. Peruskoulun päättävien matematiikan taidot ovat heikentyneet – viittaan jo ei-niin-uunituoreeseen Liisa Näverin väitöskirjaan (2009), yleiseen keskusteluun mediassa sekä viimevuotiseen ammatillisen koulutuksen matematiikan opettajille suunnattuun kyselyyn, jonka tein yhdessä Hannele Mannin kanssa (kyselyä ja sen satoa on käsitelty Ammatilliset matemaattiset aineet -FaceBook-ryhmässä).

 

Millaisia perusosaamisen haasteita ajan tässä takaa? Esimerkiksi desimaalilukujen hallintaa tai prosentin käsitettä. Mitä prosentti tarkoittaa? on kysymys, joka ei valitettavasti ole yleisesti ymmärrettynä. Ja vaikkapa se, että pinta-alaa mitataan jonkinlaisilla neliöillä, on usein hakusessa. Jne.

 

Tästä on puhetta ollut, enkä tämän esille tuomisella tahdo syyllistää perusopetuksen matematiikan opetusta. Syyttävien sormien piiri muodostaa helposti paska-energiaa luovaa kehäpäättelyä – ja kun haasteet todella ovat moninaiset koulu- ja opiskelumaailman ulkopuolelle ulottuen.

 

Ratkaisuna perusopetuksen ja ammatillisen koulutuksen yhteistyön lisääminen?

 

Jotain silti tars tehrä – ja yhdessä. Potentiaalia tässä on uskoakseni myös siksi, että ammatillinen koulutus voi tarjota paljon uutta perusopetukselle, totutusta poikkeavien tehtäväaiheiden tai laajempien käytännön aihepiirien kautta. Soveltavammat, esimerkiksi (mutta vain esimerkkinä) tekniikkaan liittyvät tehtävät voivat ehkä kiinnostaa peruskoulussakin enemmän sitä Jaskaa tai Jasmiinaa, jolla ei oikein ”motii” muuten matikkaan löydy.

 

Välttämättä ”motii” ei kyllä löydy heti uudenlaisilla tehtävilläkään (mutta ehkä joskus löytyykin), eikä mitään kaiken hetimiten korjaavaa kaavaa missään lie… mutta varmasti on paljon, missä voitaisiin yhteistyötä lisätä. Tänä lukuvuonna olen toiminut laaja-alaisena erityisopettajana ja siinä hommassa on tullut vastaan nivelvaiheen tietojen välittymisen haaste. Osalla opiskelijoista tietoa välittyy hakemusten mukana tai muuten, osan kohdalla juurikaan ei. Miten tähän voitaisiin luoda lisää vuoropuhelua ja selkeää käytäntöä? Voisivatko perusopetuksen luokat vierailla enemmän ammatillisen koulutuksen piirissä – ja myös toisin päin, eli että ammatillisen koulutuksen puolelta vierailtaisiin perusopetuksen piirissä (esimerkiksi myös niitä tehtävien aiheita yhdessä ideoiden). Entä yhteistyö ammatillisen koulutuksen ja lukion välillä, siis myös muuten kuin vain kaksoistutkintolaisia ajatellen? Voiko ”amismatikka” selkeyttää lukion matemaattisten aineiden opiskelua? Tarkoitan tässä sitä, että lukiolainenkin ymmärtäisi paremmin asian, mitä on laskemassa, kun se liittyisi enemmän ammatilliseen soveltamiseen tai ehkä sitten ”insinöörimatikkaan”. Esimerkkejä kaavojen ulkoa opiskelusta ja pintapuolisesta pyörittelystä löytyy (myös omalta kohdalta).

 

Perusasioiden ymmärtämistä arjen ammatillisen soveltamisen kautta?

 

Matikka liittyy arkeen ja voi liittyä arkeen enemmänkin: Tämän voi päätellä näinkin? Tämähän on parempi tehdä näin? Matikka voi olla siinä jopa hyödyllistä. Arjessa tai ajattelussa on käytettävissä yhä enemmän ”appeja ja pappeja”, joilta saa vastauksia laskutehtäviin kännykkää taikasauvamaisesti hipaisemalla. Näin voidaan viitata ja väittää. Mutta kun soveltamisen mahdollisuudet kasvavat, niin eikö silloin olisi entistä tärkeämpää tietää, mitä ollaan soveltamassa? Ollaan varmaan väärällä tiellä, jos ei ymmärretä, kuinka pitkä pätkä putkea on 650 mm, tai kun 24 cm pitkän putken keskikohtaa ei osata laskea ilman laskinta, tai kun kahta millilitraa lähdetään mittaamaan litran vetoisella kannulla. Täytyy muuten todeta, että tuo opiskelija, joka ei osannut laskea ilman laskinta, mitä on 24 cm / 2, on kuitenkin tänä lukuvuonna opiskellut ainakin osaksi ihan OK, jopa innostuneen oloisesti. Niinkin voi mennä.

 

Perusasioiden ymmärtävän soveltamisen voinee liittää paitsi arjessa ja ammatissa pärjäämiseen, myös ihmisen inhimilliseen perustaan. Ihminen on jonkinlainen soveltava sapiens-eläin. Ihminen on elossa, kun oppii. Eloa oppi kaikki.

 

Kiitos vielä kerran MAOL:lle tästä avauksesta ammatillisen koulutuksen suuntaan! Jatketaan tästä kaikki yhdessä, ja (myös kevään toivotuksena, koska moni ei ehkä tätä tänään tai huomenna vielä lue)

 

Tero Kärkkäinen

 

tero.karkkainen@edu.hel.fi                 040 336 0127

 

Kirjoittaja on matemaattisten aineiden lehtori ja laaja-alainen erityisopettaja Stadin ammattiopistosta, Vallilasta.